Myrsky, joka teki kolmen viikon sähkökatkon
Inkeri Leskinen muistaa lähes viisikymmentä vuotta sitten riehuneen myrskyn, joka katkoi sähköt kolmeksi viikoksi.
Vuoden 1972 heinäkuisen lauantain tapahtumat eivät enää sähkölinjavaurioiden osalta pääse toistumaan. Nyt sähkölinjaa ympäröi neljäkymmentä metriä avaruutta. Leskinen on yksi monista metsänomistajista, joka on lähtenyt Imatran Seudun Sähkönsiirron ja Metsänhoitoyhdistys Etelä-Karjalan Puista vapaa sähkölinja -projektiin mukaan.
Ruokolahden Puttolan kylässä Inkeri Leskinen katselee odottavaa halkourakkaa. Osa koivikosta joutui väistymään sähkölinjan levennyksen alta. Polttopuiksi sopivat rungot ovat nyt pinottu. Kun työmies saapui Inkerin maille, hän meni rohkeasti juttusille. Polttopuille on tarvetta niin kotitalolla kuin kesämökillä. Inkerin toiveesta kesämökin kulmilla, sähkölinjan alla seisoo komea leppäpino.
Imatran Seudun Sähkönsiirto lähestyi yhdessä Etelä-Karjalan Metsänhoitoyhdistyksen kanssa metsänomistajia kirjeellä, jossa johtokadun leventämismahdollisuutta tiedusteltiin. – Kirjeen saatuani vähän epäröin, koivikko olisi saanut vielä muutaman vuoden rauhassa kasvaa, Inkeri kuvailee. Kirjeessä eroteltiin tarkasti odotusarvolisä sekä uudistamiskorvaus. Nämä vaikuttivat myönteiseen päätökseen. – Enkä ole katunut. Sain koivikosta ja kuusikkopalstasta itseasiassa paremman korvauksen, kuin mitä alun perin laskettiin, hän jatkaa.
Pitkulainen kuusikkopalsta on vähän matkan päässä talolta. Koivikko taas lähellä, aivan tien toisella puolen, talon ja kesämökin välissä. Sähkölinjan johtokatu halkoo molempia. Muutaman sadan metrin mökkitien maisema muuttui. Venäjänjärvi tulee mökille mentäessä esiin.
Inkeri kiittelee Metsänhoitoyhdistyksen toimintaa. Urakalle sovittiin alustava aikataulu. Ajankohdan lähestyessä tieto tarkentui ensin tekstiviestillä, ja sitten vielä puhelinkeskusteluilla. Hänestä oli mukavaa, että yhdistyksen henkilön kanssa ehdittiin tulla tutuiksi. Asiointi on ollut helppoa. – Hommat alkoivat ripeästi, kun aloituspäivä oli sovittu. Motolta ei mennyt montaa tuntia urakkaan.
Inkeri on tyytyväinen. Kesällä riittää puuhaa halkopinon kanssa. Puuhommien lomassa voi välillä lähteä vaikka kalaan Venäjänjärvelle tai pulahtaa virkistäytymään.
Rajuilma laittoi metsää sileäksi
Inkerin muistissa on helteinen heinäkuun lauantai vuonna 1972. Heinät oli juuri saatu seipäille. Heinänteon hiet oli juuri ehditty pestä saunassa. Yhtäkkiä Saimaalta alkoi nousta ukkospilviä. – Sitten alkoikin nopeasti tapahtua. Heinäseipäät lensivät, puita kaatui. Kokonaisia metsäpalstoja meni nurin.
Hän muistelee, että naapurissa, järven toisella laidalla vietettiin juuri viikkoa aiemmin hääjuhlaa. – Olin siellä emännöimässä. Upea kesäpäivä, pihalle perustettiin pitkä pöytä valkoisin liinoin juhlaa varten. Ajatella, jos hääpäivä olisi ollut viikkoa myöhemmin, kaikki olisivat tuhoutuneet.
Puumalan myrskyksi nimetty rajuilma teki tuhojaan laajalla alueella. Henkilövahingoilta vältyttiin, mutta kokonaisia metsätiloja sen sijaan lakosi olemattomiin. Tuho oli niin valtaisa, että Puumalan kunnallismiehet yhdessä metsänhoitoyhdistyksen kanssa puuhasivat ”Lex Puumalan”, jonka ansiosta hyväksyttiin metsätuhoalueiden veronvapauslaki.
Inkeri muistelee, että myrskyn jälkeen sähköt olivat poissa kolme viikkoa, puhelinlinjatkin mykkinä. Helteen jatkuessa oli vain selvittävä. Pakastimessa olleet lihat umpioitiin, marjat keitettiin. Ruuanlaittoa varten oli tehtävä tulet uuniin kuumuuden keskellä. Karja oli kuljetettava läheiselle järvelle juomaan. – Nyt ei ainakaan enää tule tuollaisia vahinkoja, kun linja on niin leveä, Inkeri hymyilee.
