Mikä sähkönsiirrossa maksaa?

Aika-ajoin kuulee ihmisten kritisoivan sähkönsiirron kalliita hintoja. Tuttuja ovat väittämät, että siirtohinnat ovat nousseet rajusti, siirtohinta on valmiilla verkolla rahastamista ja että verkko on automaattinen lupa painaa rahaa. Pitävätkö nämä väittämät paikkaansa ja mikä siinä sähkönsiirrossa oikeastaan sitten maksaa? Tarkastellaan aihetta hieman tarkemmin. 

Sähkövero 

On totta, että sähkön siirron laskut ovat viime vuosina kasvaneet. Kahdessakymmenessä vuodessa sähkönsiirtohinnat ovat sähkölämmitteisillä taloilla nousseet keskimäärin 55 %. Se on pitkällä aikavälillä maltillinen korotus. Se, mikä sähkölaskussa siirtoyhtiön osalta on noussut huimasti, on sähkövero. Viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana sähkövero on noussut 265 %. Verojen osuus sähkölaskustasi on liki 1/3. Vero kerätään osana sähkön siirtohintaa ja kunkin alueen sähkönsiirrosta vastaava paikallinen verkkoyhtiö tilittää sen valtiolle. Ei siis ihme, jos sähkönsiirron osuus laskusta tuntuu suurelta, koska n. 57 % siirtolaskun osuudesta on veroja. 

Hinnoittelun kohtuullisuus 

Ovatko siirtohinnat sitten kohtuullisia? Verkkotoiminta on luvanvaraista ja tiukasti säänneltyä, luonnollisen monopolin muodossa tapahtuvaa liiketoimintaa. Sähkömarkkinalain mukaan verkkoyhtiön tulee toimia kaikkia osapuolia kohtaan syrjimättömästi ja siirtopalveluja on myytävä kaikille tasapuolisin perustein. Imatran Seudun Sähkönsiirto Oy:n jakeluverkosta suurin osa on haja-astutusalueella, joten johtoa on siellä asiakkaisiin nähden enemmän kuin kaupunkialueella. Hinta on kuitenkin sama asiakkaasta ja tämän asuinalueesta riippumatta. Hinnoittelun kohtuullisuutta valvovat energiaviranomaiset, joten ylihinnoittelu ei ole mahdollista. Viranomainen määrittää sallitun liikevaihdon ja katon siirtohinnoittelulle. Mahdollinen ylijäämä on valmistautumista investointeihin ja se on palautettava asiakkaille seuraavalla valvontajaksolla. 

Mistä sähkönsiirtohinta muodostuu? 

Vaikka sähkö siirtyy itsestään, vaatii siirtoreitin ylläpito monenlaisia toimenpiteitä. Kustannuksia syntyy verkon käyttötoiminnasta, huolloista ja viankorjauksista ja verkko-omaisuudesta. Valtaosa sähkönsiirtohinnasta on siis investointeja ja rahoitusta (54 %) ja kunnossapitoa (30 %). Lisäksi verkkoyhtiön vastuulle kuuluu mittaus ja siirron laskutus. Näistäkin aiheutuu kustannuksia, joista maksat verkkoyhtiöllesi. Kantaverkkoyhtiö Fingridille maksettavat maksut (10 %) lohkaisevat myös oman osansa kustannuksista. Loput 6 % kustannuksista on häviösähköä. 

Investoinnit 

Miksi investointeja on tehtävä? Yksi syy miksi nyt investoidaan paljon, on sähkömarkkinalaki. Se määrittelee, että jakeluverkko on suunniteltava ja rakennettava, ja sitä on ylläpidettävä siten, että 

– jakeluverkon vioittuminen myrskyn tai lumikuorman seurauksena ei aiheuta asemakaava-alueella verkon käyttäjälle yli 6 tuntia kestävää sähkönjakelun keskeytystä. 

– jakeluverkon vioittuminen myrskyn tai lumikuorman seurauksena ei aiheuta muulla alueella verkon käyttäjälle yli 36 tuntia kestävää sähkönjakelun keskeytystä. 

Nämä vaatimukset tarkoittavat, että verkon on oltava säävarmaa. Toimitusvarmuusinvestoinnit on tehtävä vuoden 2028 loppuun mennessä.
Osalle verkonhaltijoista on myönnetty lisäaikaa vaatimusten täyttämiseen. Lisäajan perusteena ovat olleet esimerkiksi vaatimusten täyttämiseksi tarvitut erityisen suuret investoinnit. Lisäaikaa on voitu myöntää joko vuoteen 2032 tai 2036 saakka. Säävarma verkko taas tarkoittaa useimmiten maakaapelointia ja se maksaa. Samaan aikaan yhteiskunnan sähköriippuvuus lisääntyy, asiakkaiden odotukset kasvavat, sähkön käyttötavat muuttuvat ja uusiutuva tuotanto lisääntyy. Syitä investoinneille on siis monia. On meidän kaikkien etu, että verkko on kunnossa ja mahdollistaa kaikki nämä vaatimukset. 

Kun seuraavan kerran katsot sähkölaskuasi, muista mitä kaikkea maksamasi siirtomaksut mahdollistavatkaan. Toimiva sähköverkko helpottaa elämää kummasti.